4 harjoitusvinkkiä
Miten voi tukea leikki-ikäistä lasta puheterapian alkamista odotellessa
Mallita puheen rinnalla vaihtoehtoisia kommunikaatiokeinoja
Kommunikoida voi monella tavalla
Vaikka ensisijainen toiveesi olisi saada lapsi puhumaan, mallita lapselle puheen rinnalla katseen ja ilmeiden käyttöä, eleitä ja kosketusta sekä toimintaa. Tue lasta aloitteelliseen keskusteluun ja omista asioista kertomiseen muokkaamalla arkiympäristöä sellaiseksi, että lapsi kykenee kommunikoimaan, osallistumaan ja oppimaan.
Kokeilkaa luonnollisia eleitä ”italiaiseen tapaan” ja tukiviittomia, kuvien käyttöä esim. valintatilanteissa, toimintatauluja leikkitilanteissa ja kertovan puheen tukena, peukalolla arviointia (esim. ruokailussa hyvää/pahaa ilmaisten) tai pikapiirtämistä tilanteissa, jotka vaativat enemmän selvittelyä.
Tue lapsen osallisuutta
Noin puolella myöhään puhumaan alkaneista lapsista kielellisen kehityksen vaikeudet pitkittyvät, joten on tärkeää tukea ja auttaa lasta osalliseksi tilanteisiin ja lähiyhteisön toimintaan, jossa lapsi voi itse kokea itselleen merkityksellisen toiminnan aikana liittymisen tunnetta ja sen myötä sitoutumista kulloiseenkin tekemiseen. Lapsen toiminnallinen identiteetti rakentuu niistä kokemuksista, joita hän on saanut erilaisissa toimintatilanteissa. Lapsen aiemmat kokemukset ja palaute, jonka lapsi on ympäristöstään saanut, vaikuttaa siihen, miten hän reagoi ja toimii jatkossa vastaavissa tilanteissa.
Mahdollista onnistumisen kokemukset
Tahto tehdä ja yrittää syntyy, kun lapsi saa omalla toiminnallaan jotakin aikaan ja kokee näin voivansa vaikuttaa ympärillä olevaan maailmaan. On siis tärkeää tukea lasta aktiivisen kommunikoijan rooliin, kaikkia mahdollisia kommunikaatiokeinoja käyttäen.
Havainnoi ja reagoi lapsen aloitteisiin
Lähiympäristön tehtävänä on havainnoida lapsen aloitteita lapsen näkökulmasta katsoen ja reagoida niihin nopeasti. Pienen lapsen aloitteellisuutta tukee se, että vanhempi havainnoi tarkasti lapsen tarkkaavuuden suuntautumista, odottaen lapsen aloitetta ja reagoi vasta sitten.
Nimeä ja kuvaile lapsen huomion kohteena olevia esineitä, asioita ja sanallista tapahtumia
Nimeä ja sanoita lapsen maailmaa arjessa
Lasten ensisanojen vaiheen kehitystä voi tukea huomioimalla lapsen kiinnostuksen kohteita ja nimeämällä huomion kohteena olevia esineitä, asioita ja tapahtumia. Se, että lapsi jaetun tarkkaavuuden tilanteissa jakaa oman huomion kohteensa aikuisen kanssa (esim. katseen avulla tai osoittamalla) ja aikuinen nimeää huomion kohteen, edistää lapsen kielenkehitystä. Nimeämisen määrän on todettu olevan merkityksellistä juuri tässä kehitysvaiheessa. Vaikka lapsi ei pystyisi imitoimaan sanoja, hänen ymmärtävä sanavarastonsa kehittyy.
Kuvaile tilanteita ja toimi lapsen tulkkina
Nimeämisen lisäksi kerro sanallisesti lapsen huomionkohteena olevan jaetun tilanteen tapahtumista ja kuvaile tilanteeseen liittyviä asioita. Toimi lapsen tulkkina pukemalla sanoiksi lapsen toimintaa, tarpeita, tahtoa ja tunteita. Sen lisäksi, että lapsi oppii tilanteeseen liittyvää kieltä, hän voi kokea tulleensa ymmärretyksi, jolloin turhautumiset vähentyvät tilanteissa, joissa aikuinen on osannut tulkita lasta oikein.
Käytä ”helppoa puhetta” huomioiden lapsen kiinnostuksen kohteet
Käytä lyhyitä ja houkuttelevia sanoja
Mikäli lapsen puhe puuttuu kokonaan tai puheen taidot ovat vielä vähäiset, kannattaa aikuisen mukauttaa omaa puhettaan niin, että mallittaa lapselle mahdollisimman paljon sanoja, jotka ovat rakenteeltaan lyhyitä ja yksinkertaisia. Tällaisia sanoja ovat esim. eläinten ääntelyt (esim. muu, kukkuu, huhuu) ja muut ääntä jäljittelevät sanat (esim. piip, piipaa, pam). Näissä sanoissa on ilmaisullista voimaa, joka houkuttelee niiden matkimiseen. Näiden sanojen onkin todettu olevan tyypillisiä ensisanoja.
Suosi motorisesti helppoja sanoja
Suomea omaksuvat lapset oppivat varhain sanoja, joissa sama tavu toistuu esim. pupu, pipi ja sanassa on vain yhtä eri konsonanttia ja vokaalia kuten sanoissa pappa, kakka ja mamma. Tämänkaltaiset sanat ovat motorisesti helpot tuottaa, joten aikuisten kannattaa viljellä niitä arjen tilanteissa esim. lastenkirjoja katseltaessa.
1-2-tavuiset sanat ovat helpompia tuottaa kuin pitkät sanat. Koira-sanan sijaan voi käyttää koiran ääntelyä hau tai siitä muodostettua lapsenkielen hau(v)a-sanaa. Hevonen-sanan sijaan saattaa heppa-sana enemmän houkutella lasta kokeilemaan sanan tuottoa.
Tue onnistumisia ja motivaatiota
Vaikka kävisikin niin, että lapsi ei heti lähde tavoittelemaan sanoja, kannattaa silti jatkaa lapselle suunnatun puhetta mukauttamista. Kannattaa myös havainnoida, onko joku tai jotkut äänteet lapselle muita äänteitä helpompia ja mallittaa juuri näitä sanoja lisää. Kun lapsi saa onnistumisia, kommunikoinnin palkitsevuus eli mahdollisuus saavuttaa haluamiaan asioita kommunikoimalla (esim. pyytää asioita, kommentoida) lisää lapsen motivaatiota yritystä tuottaa uusia sanoja.
Helpota sanoja myös isommalle lapselle
Vanhemmilla lapsilla on yleensä tarvetta jo rakenteeltaan monimutkaisemmille ja pidemmille sanoille. Kannattaa havainnoida, mitkä ovat lapselle tärkeitä sanoja ja pyrkiä löytämään niille helpotettuja vaihtoehtoja. Jos esimerkiksi erisnimet ovat hankalia, lapsen kanssa voi harjoitella niiden korvikkeeksi esim. yleisnimeä tyyppi, joka voi tilapäisesti toimia arjen tilanteissa. Rakenteeltaan helpotettuja sanoja löytyy myös pronominien ja verbien puhekielisistä lyhenteistä (esim. tämä=tää, tule=tuu, mene=mee), joilla voi ohjata sosiaalista vuorovaikutusta. Puheterapian alkaessa lapselle tärkeiden sanojen harjoittelua voidaan jatkaa ydinsanamenetelmällä.
Laula, loruttele, soita ja tanssi lapsen kanssa
Musiikki tukee kielen ja vuorovaikutuksen kehitystä
Tutkimuksissa on voitu osoittaa, että musiikkitoiminta (esim. laulaminen, soittaminen, kuunteleminen ja liikkuminen) kehittää puhekieleen vaikuttavia taustatekijöitä, kuten kuulokykyä, kielellisiä taitoja, tarkkaavuutta ja kykyä ottaa toiset huomioon (Torppa, Virtala, Kostilainen & Partanen, 2025). Laulaminen ja loruttelu auttavat sanojen erottelussa ja parantavat kielellistä muistia. Musiikin rytmin kuunteleminen ja seuraaminen vahvistaa lapsen valmiuksia hahmottaa kuulemaansa (Saukko, 2008). Saukon (2008) mukaan musiikin voima perustuu siihen, että aivot prosessoivat musiikkia laajasti monilla aivoalueilla ja musiikin vaikutukset vahvistavat aivojen hermoverkkoja. Vuorovaikutukselliset musiikkituokiot on todettu edistävän paitsi äänen ja puheen käsittelyä aivoissa, myös sosioemotionaalisia ja esikielellisiä kommunikaation taitoja enemmän kuin sellaiset vuorovaikutukselliset leikkitilanteet, joissa ei ole käytetty musiikkia (Virtala & Partanen, 2018).
Laula vuorovaikutuksessa ja rauhallisessa tempossa
Nykytutkimus korostaa sitä, että yhteisen musisoinnin tulisi tapahtua katsekontaktissa ja vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Vaikka nopeita lauluja on mukavaa kuunnella ja vaikka rytmittää mukana soittamalla, varsinainen laulaminen kannattaa aloittaa rauhallisessa tempossa, jotta lapsella on riittävästi aikaa osallistua laulamiseen.
Hyödynnä toistoa ja taukoja
Kun samoja lauluja on laulettu paljon, lapsi alkaa hahmottaa laulujen ”kaavaa”. Aikuinen voi silloin tauottaa laulua, jättämällä laulun kesken, odottaen lapsen reaktiota. Usein lapsi reagoi siihen, että tutun laulun rakenteeseen liittyvä ennakko-odotus ei täytykään ja se houkuttelee lasta jatkamaan fraasin tai laulun loppuun.
Lisätietoa musiikin hyödyistä puheterapeutti, logopedian dosentti Ritva Torpan kansantajuiselta YouTube-videolta:
Musiikki puheen kehityksen tukena.
